Ruoan tuotanto: tietopaketti
Ilmastokirjo » muut artikkelit » Ruoan tuotanto: tietopaketti

Ruoan tuotanto: tietopaketti

Ilmastokirjo tarjoaa tietoa ruokavaliota koskevan ilmastokeskustelun taustaksi suomalaisesta näkökulmasta. Tämä aineiston teemat perustuvat koululaisryhmien vierailuihin Valion asiantuntijoiden luona ja heidän kysymyksiinsä. Sisältö on kuitenkin koostettu useista eri lähteistä, ja pääosin on pyritty noudattamaan alkuperäistä tekstiasua mahdollisimman tarkoin täsmällisyyden vuoksi. Eri toimijoiden näkemykset on tarkoitettu keskustelun ja tiedonhankinnan pohjaksi: käsitellyistä kysymyksistä voi muodostaa hyvin monenlaisia tulkintoja.

Ruoka on iso asia

Ruoantuotanto ja -kulutus voi tuottaa jopa neljänneksen maailman kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Ruoantuotanto on tärkeä kohde, kun ilmastonmuutosta hillitään.

Ilmastopaneeli IPCC:n maaperäraportissa vuodelta 2019 arvioidaan, että maataloussektorin ja maatalouden maankäytön kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2016 noin 16-23 prosenttia maailman kokonaispäästöistä. Arvioon liittyy siis epävarmuutta. Lisäksi ruokajärjestelmän muista osista kuten ruoan valmistus, kuljetus ja säilytys, syntyy yli viisi prosenttia kokonaispäästöistä.

Suomessa on esitetty arvio, että ruoka aiheuttaa noin viidenneksen kotitalouksien kulutuksen aiheuttamista kokonaispäästöistä. Tässä ovat mukana myös päästöt, jotka aiheutuvat säilytyksestä, jalostamisesta, ruoanvalmistuksen energiankulutuksesta ja ruokahävikistä.

Liha- ja kotieläintalous

Kotieläintalous on kasvihuonekaasujen lähde. IPCC:n raportissa vuodelta 2018 arvioidaan kotieläintuotteiden osuudeksi 14 prosenttia maailman kokonaispäästöistä. Siitä kaksi kolmasosaa on peräisin naudoista ja loput muista kotieläinlajeista, joita ovat muun muassa siat, siipikarja, puhvelit ja vuohet.

Suomalaisen ruokavalion ilmastovaikutuksista liha- ja maitotalous tuottaa yli puolet. Arviot vaihtelevat jonkin verran.

Miksi puhua ruokavaliosta?

Liikenteen, asumisen ja muun kulutuksen ohella se, miten ravintoa tuotetaan, on ilmastonmuutoksen kannalta tärkeä asia. Kotitaloudet ja perheet voivat vaikuttaa tosi paljon omiin ruokavalintoihinsa. Tämä taas vaikuttaa ruoantuotannon rakenteisiin.

Lähteitä ja lisätietoa

Liha- ja maitotalouden ilmastokysymykset Suomessa

Tässä aineistossa pohdimme liha- ja maitotalouden ilmastokysymyksiä suomalaisesta näkökulmasta.

Monet näet pohtivat kasvisten lisäämistä ruokavalioon ja lihantuotannon ilmastokysymyksiä. Siksi meidän kysymyksemme ytimessä on suomalainen lehmä. Tuottaahan liha- ja maitotalous suuren osan maataloutemme kasvihuonekaasupäästöistä.

Mikä on lehmä?

Lehmän lajinimi on nauta.

Lajin naaras on lehmä, ja uros sonni. Kuohitusta uroksesta käytetään nimitystä härkä. Poikaset ovat vasikoita. Nuori uros on mulli tai mullikka ja nuoresta, poikimattomasta naaraasta käytetään nimitystä hieho.

Lehmän hyötyjä

Naudan erityinen ominaisuus on, että se pystyy muuttamaan ihmiselle muuten sopimattoman ravinnon, heinän ja nurmen, ihmiselle käyttökelpoiseksi. Naudasta saadaan lihaa, ja lehmät tuottavat maitoa.

Maitotuotteita ovat esimerkiksi maito, kerma, juusto, piimä, viili sekä rahkat ja vanukkaat.

Lihatuotteita taas ovat esimerkiksi pihvit ja jauhelihat, makkarat. Myös monissa valmisruoissa käytetään lihaa.

Lehmä on ollut Suomelle tärkeä

Suomen pohjoinen sijainti aiheuttaa sen, että meillä on paljon peltoja, joilla lähinnä vain nurmi kasvaa hyvin. Siksi esimerkiksi Kainuussa ja pohjoisessa Suomessa on perinteisesti ollut paljon maitotaloutta. Lehmät syövät Suomessa lähinnä pelloilta saatavaa rehua. Lehmien avulla niukkakasvuisesta maasta on voitu tuottaa enemmän ravintoa kuin muilla keinoilla. Lehmät ovat erinomaisia muuttamaan nurmikasvit ihmiskelpoiseksi ravinnoksi.

Perustietoa Suomen maataloudesta

Suomalaisen maatalouden markkinahintaisesta tuotosta kotieläintuotannon (maidon-, lihan- ja kananmunien tuotanto) osuus oli vuonna 2017 lähes puolet. Peltokasvituotannon osuus oli 27 %, kasvihuone- ja avomaantuotannon osuus 20 % ja muuta markkinatuottoa syntyi 6 %.

Kotieläintuotannon osuus oli vuonna 2017 lähes puolet maatalouden tuotosta.

Kolmannes Suomen peltoalasta eli noin 763 000 hehtaaria pelloista oli rehunurmella. Kevätviljat ja heinänurmet muodostivat yhdessä 80 % viljellystä maa-alasta. Palkoviljoilla (härkäpapu ja herne) oli vuonna 2018 vain 1,3 % eli 29 300 hehtaaria Suomen kokonaisviljelyalasta. Suurin osa sadosta käytetään tällä hetkellä rehuksi.

Suomen maatalous on rahavirroissa mitattuna hyvin kotieläintuotantoon painottuva, vaikka maatiloista vain 24 % on kotieläintiloja. Suomen viljelysmaasta noin 70 % on rehutuotannon käytössä.

Maitotalous on maatalouden suurin tuotantosuunta

Alhaisen hehtaarisadon alueilla, kuten Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa, lypsykarjatalous ja muu nautakarjatuotanto ovat olleet perinteisesti vallitsevia tuotantosuuntia, koska alueen luontaiset ominaisuudet sopivat nurmentuotantoon, mutta huonommin muiden kasvien viljelyyn.

Maitotalous on liikevaihdoltaan suurin maatalouden tuotantosuunta Suomessa – sen osuus on noin neljännes Suomen maataloustuotannon markkinahintaisesta kokonaisarvosta.

Lähteet

Lehmä ja ilmasto

Hyvien asioiden hinta ovat karjatalouden kasvihuonekaasupäästöt. Lehmän ruoansulatus perustuu märehtimiseen, ja märehtiminen tuottaa metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Suurin osa karjatalouden ilmastovaikutuksesta koituu kuitenkin karjan tarvitseman ravinnon eli rehun kasvatuksesta.  

Valtaosa maatalouden päästölähteistä aiheutuu maaperästä, muun muassa orgaanisen aineksen hajoamisesta ja lannoituksesta. Muita lähteitä suuruusjärjestyksessä ovat kotieläinten ruoansulatus, lannankäsittely, kalkitus ja kulotus sekä maatalouden polttoaineen kulutus.
Kuva: ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä Ilmasto-opas.fi.

Suomen peltopinta-alasta noin 70 prosenttia on eläimille, siis myös muille kuin lehmille, syötettävän rehuviljan viljelyä. Suurimman osan päästöistä aiheuttaa karjan syömä ravinto. Tuotantoeläimille tuotetaan rehua, ja sekä karjan että rehun kasvattamiseen tarvitaan resursseja.

Lähteitä ja lisätietoa

Maito ja liha

Suomessa nautaketjun ilmastovaikutuksia pienentää se, että yli 80 prosenttia suomalaisesta naudanlihasta tulee maidontuotannon sivutuotteena. Meillä ei siis kasvateta kovin paljon pelkkää pihvikarjaa toisin kuin esimerkiksi pihvilihasta kuulussa Brasiliassa. Tämä on ilmaston kannalta edullisempi tilanne kuin suora lihantuotanto. Nurmen suuri osuus viljelykierrossa säilyttää peltojen viljavuuden, vähentää maatalouden aiheuttamaa vesistöjen ravinnekuormitusta ja ylläpitää maaseudun kulttuurimaisemaa.

Lähteet

Maidontuotannon päästöt ovat pienentyneet

Suomessa maitolitraa kohden metaanipäästöt ovat puolittuneet viimeisen 50 vuoden aikana. Tämä johtuu siitä että lehmät tuottavat enemmän maitoa, nykyään 30-40 litraa päivässä lehmää kohden. Lisäksi eläinten hyvinvointi ja ruokinta ovat edistyneet.

Tällä hetkellä maidontuottajat, joista Valio on Suomessa suurin, pyrkivät hiilineutraaliin tuotantoon. Se tarkoittaa, että esimerkiksi Valion osalta vuonna 2035 maidontuotanto olisi kasvihuonepäästöjen osalta neutraali. Maidontuotannossa sidottaisiin saman verran kasvihuonekaasuja kuin niitä päästettäisiin ilmakehään.

Valio pyrkii hiilineutraaliuteen erityisesti kolmea tietä

  • Viljellään yhä hiiliviisaammin eli nurmipeltoihin sidotaan yhä enemmän hiiltä. Monivuotiset nurmikasvit ovat viljelykasveista parhaita hiilensitojia. Iso ja syvä juuristo pumppaa kasvin yhteyttämisessä käyttämää hiiltä maahan. Nurmipelto uudistetaan vain noin joka neljäs vuosi.
  • Käytetään lehmän tuottama lanta yhä paremmin hyväksi. Lehmän lannasta voidaan tulevaisuudessa tuottaa yhä useammin biokaasua, joka korvaa liikenteen fossiilisia polttoaineita. Lanta sisältää myös kasvien tarvitsemia arvokkaita ravinteita, typpeä ja fosforia.
  • Turvepeltojen päästöjen vähentäminen. Luonnonvarakeskus Luken mukaan turvepeltojen eli ns. orgaanisten peltomaiden osuus Suomen peltopinta-alasta on noin kymmenen prosenttia. Turvepellot tuottavat noin puolet kaikista suomalaisen maatalouden ilmastopäästöistä eli noin 6,3 miljoonaa tonnia CO2-ekvivalenttia.

Lähteet

Ruoantuotannon ja kulutuksen ilmastotoimia: 1. Hoidetaan hyvin maaperää, esimerkiksi ojitetaan ja säilytetään orgaaninen aines. 2. Pidetään huolta kasvien ja eläinten terveydestä ja estetään haitallisten vieraslajien leviäminen. 3. Jalostetaan uusiin oloihin sovletuvia kasvilajikkeita, esimerkiksi rapsi ja rypsi. 4. Lisätään energiatehokkuutta ja korvataan fossiilista energiaa uusiutuvilla. 5. Otetaan lannan ravinteet talteen ja käytetään typpilannoitetta kasvin tarpeen mukaan. 6. Viljellään turvemaita ilmastoystävällisesti. 7. Syödään kasvispainotteisemmin. 8. Vähennetään ruokahävikkiä koko ruokajärjestelmässä.
Kuva: ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä Ilmasto-opas.fi.

Turvepellot ovat se huonoin juttu

Suomen pinta-alasta lähes kolmannes on suota

Turve on kerrostunut eloperäinen maalaji, jota muodostuu suokasvillisuuden hajotessa epätäydellisesti hapettomissa olosuhteissa. Turve syntyy suolla, ja soita syntyy yleensä paikkoihin, joilla sataa enemmän kuin kosteutta haihtuu.

Suomen olosuhteet ovat olleet otolliset soiden synnylle. Lähes kolmannes Suomen pinta-alasta on suota, ja erityisen paljon niitä on Pohjois-Pohjanmaalla, yli puolet maakunnan pinta-alasta. Suomi on yksi maailman suovaltaisimmista maista.

Soiden ojittamisen myötä soista alkaa vapautua hiiltä ilmakehään

Yleisin syy soiden käyttöönottoon Suomessa on ollut metsätalous. Soita on ojitettu, koska puustolle on haluttu luoda paremmat kasvuedellytykset. Ojituksen seurauksena ennen hapettomaan turvekerrokseen tuleekin hapelliset olosuhteet. Turpeen hajoaminen käynnistyy, ja hiiltä alkaa vapautua ilmakehään.

Soita on kuitenkin Suomessa raivattu myös pelloiksi.

Turvepellot ovat merkittävä ilmastopäästöjen lähde

Luonnonvarakeskus Luken mukaan turvepeltojen osuus Suomen peltopinta-alasta on noin 10 prosenttia. Turvepellot tuottavat noin puolet kaikista suomalaisen maatalouden ilmastopäästöistä eli noin 6,3 miljoonaa tonnia CO2-ekvivalenttia. Turvepeltojen päästöjä on vähennettävä merkittävästi, jotta voimme saavuttaa hiilineutraalin maatalouden tavoitteen.

Turvepeltojen osuus on viime vuosina hieman noussut johtuen pellonraivauksesta. Kun maitotila haluaa laajentaa toimintaansa, sillä on oltava riittävästi peltoa, jolle levittää lanta.

Turvemaihin on varastoitunut runsaasti hiiltä, joka vapautuu ilmakehään viljelyssä, kun ojitus ja viljelytoimet johtavat turpeen mikrobiologiseen hajotukseen. Suomessa raivataan edelleen uusia peltoja turvemaista, ja se on merkittävin syy siihen, mikseivät kasvihuonekaasupäästöt ole maataloudessa vähentyneet 2000-luvulla.

Turvepeltojen päästöjä voidaan vähentää

Turvepellot voidaan kuitenkin nähdä myös isona hyödyntämättömänä päästövähennyspotentiaalina. Niiden osalta pieneltäkin alalta voidaan saada suuri vaikutus. Suomessa tosin on alueita, joilla päosa viljelymaasta on turvepeltoja. Näin on erityisesti pohjoisessa ja idässä.

Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan päästövähennystoimet turvepelloilla on arvioitu kustannuksiltaan melko edullisiksi verrattuna muiden sektoreiden päästövähennystoimiin. Peltoja voidaan salaojittaa hiilidioksidin vapautumista hillitsevällä tavalla tai ennallistaa soiksi ja metsittää. Lisäksi nurmen osuutta turvepeltojen viljelykasvina pitäisi kasvattaa. Nurmi näet sitoo hiiltä yksivuotisia kasveja enemmän.

Lisätietoa ja lähteet

Eläinten hyvinvointi edellyttää mahdollisuutta lajinomaiseen käyttäytymiseen

Eläinten hyvinvointi on tärkeä asia. Eläinsuojelujärjestöt ovat viime vuosina kiinnittäneet asiaan paljon huomiota ja eläinten oikeuksista on keskusteltu yhä laajemmin. Myös yleinen mielipide on vahvasti sitä mieltä, ettei eläinten kaltoinkohtelua tuotannossa voida hyväksyä.

Lehmien osalta eläinten hyvinvointi tarkoittaa, etteivät eläimet koe kipua, että niiden sairaudet hoidetaan ja sairauksia ja vaivoja ehkäistään ennalta, että ne saavat riittävästi ravintoa ja juotavaa ja että ne voivat käyttäytyä lajinomaisesti.

Lehmien osalta lajinomainen käyttäytyminen tarkoittaa muun muassa, että lehmät voivat asettua makuulle ja voivat väistää lajitovereitaan. Koska lehmätkin muodostavat laumassaan tarkan arvojärjestyksen, alempiarvoinen väistää korkeampiarvoista!

Pihattonavetat, joissa lehmät voivat liikkua vapaasti, ovat yleistymässä. Meillä on kuitenkin vielä paljon parsinavetoita, joissa lehmät voivat talvella liikkua vähemmän.

Lähteitä ja lisätietoa

Ruokavalion ilmastovaikutukset

Monet tutkimukset osoittavat, ettei liian lihavoittoinen ruokavalio ole terveellinen. Esimerkiksi THL:n ravitsemussuosituksissa suomalaisille korostetaan, että kasvisten lisääminen ruokavalioon edistää terveyttä.

Ruokaminimi-nimisessä Luonnonvarakeskuksen projektissa tutkittiin erilaisten ruokavalioiden ilmastovaikutuksia. Hankkeessa tarkasteltiin vaihtoehtoisia ruokavalioita suhteessa nykyiseen ruokavalioon. Arvioinnin lähtökohtana oli, että muuttuneet ruokavaliot täyttävät ravitsemussuositukset ja että tuotevalikoimaa muuttamalla voidaan vaikuttaa ruokavalion ympäristövaikutuksiin. Vaihtoehtoisia ruokavalioita oli neljä: 1) lihojen määrä pienenee puoleen, 2) lihojen määrä pienenee kolmasosaan, 3) kalaisa ja 4) vegaani.

Eläinperäisten tuotteiden vähentäminen pienentää ilmastovaikutusta

Hankkeen tulosten mukaan ruokavalion ilmastovaikutus ja rehevöittävä vaikutus pienenevät, kun eläinperäisten tuotteiden osuutta ruokavaliossa vähennetään. Runsaasti kotimaista luonnonkalaa sisältävän ruokavalion ilmastovaikutukset ovat pienemmät kuin lihaa sisältävien ruokavalioiden, mutta suuremmat kuin vegaaniruokavalion.

Jonkin verran lihaa sisältävän ruokavalion ilmastovaikutuksessa päästään kuitenkin melko lähelle vegaaniruokavalion ilmastovaikutusta, jos maataloudessa tehdään samanaikaisesti toimenpiteitä peltomaan hiilivarannon ylläpitämiseksi.

Tutkimusten mukaan lihan kulutuksen vähentäminen on avainasemassa länsimaisen ruokavalion ilmastovaikutuksen pienentämisessä. Suomalaisen sekaruokavalion ilmastovaikutusta voi pienentää keskimäärin noin 20–40 prosentilla, kun muuttaa ruokavaliota ravitsemussuositukset täyttäväksi ja kasvisvoittoisemmaksi.

Vegaaniseen ruokavalioon siirtyminen pienentää päästöjä reilulla kolmanneksella

Usein vegaaniruokavalio on todettu ilmastoystävällisimmäksi ruokavalioksi. Vegaaniruokavalio ei sisällä mitään eläinperäistä. Suomessa sitä lähelle pääsee myös runsaasti kotimaista luonnonkalaa ja maitotuotteita sisältävä ruokavalio, joka on myös ravitsemuksellisesti erityisen hyvä ja helppo koostaa. Jos keskimääräinen suomalainen sekaruokavalio muuttuisi ravitsemussuositukset täyttäväksi vegaaniruokavalioksi, ruokavalion ilmastovaikutus pienenisi reilulla kolmanneksella.

Vegaaniruokavaliossa pitää ruokien valintaan kiinnittää erityistä huomiota. Siinä voi esimerkiksi olla tarpeen käyttää ravintoainelisiä tai täydennettyjä tuotteita levitteissä ja kasvipohjaisissa maidonkaltaisissa tuotteissa.

Lisää kasviksia, palkokasveja, marjoja, pähkinöitä ja kasviöljyjä

Ravitsemuksen ja terveysvaikutusten kannalta suomalaisessa ruokavaliossa on tärkeintä vähentää suolan määrää, suosia juoksevia kasvirasvoja, eli tyydyttymättömiä rasvahappoja tyydyttyneiden rasvahappojen sijaan, sekä lisätä kuitupitoisten ruokien kulutusta, joista saa myös runsaasti suojaravintoaineita. On suositeltavaa lisätä kasvisten, palkokasvien, marjojen, hedelmien, pähkinöiden ja siementen käyttöä ja vaihtaa voi kasviöljyyn ja kasviöljypohjaisiin tuotteisiin.

Syö täysipainoista, kasvisvoittoista ja sesonginmukaista ruokaa: suosi kokojyväviljoja, juureksia, kaalia, sipuleita ja muita avomaakasviksia, perunaa, palkokasveja, siemeniä, pähkinöitä ja kasviöljyjä.

Ruokavaliosuosituksia pähkinänkuoressa
  • syö kasvisvoittoista ruokaa
  • suosi luonnonkalaa
  • vältä runsasta lihankulutusta
  • korvaa osa lihan kulutuksesta niin sanotuilla vähempiarvoisilla ruhonosilla
  • suosi lihaa, jonka tuotantotavat edistävät maaperän hiilivaraston kasvamista, ravinteiden kierrätystä ja käytön tehokkuutta ja laidunnusta
  • vältä ”turhaa syömistä” eli liiallista määrää ja viihdykesyömistä (esimerkiksi makeiset, snacksit, virvoitusjuomat, kahvi, alkoholi)
  • suunnittele kauppamatkat huolellisesti, kulje kauppamatkat jalan, polkupyörällä tai joukkoliikennettä käyttäen. Autoa käytettäessä osta ruokaa kerralla isompi määrä
  • vähennä ruokahävikkiä eli älä heitä ruokaa roskiin.

Lisätietoa ja lähde:

Ilmastonmuutosta voi hillitä ilmastoystävällisellä ruokavaliolla (ilmasto-opas.fi)

Lajiston monimuotoisuus on elämän edellytys

Maapallo tarvitsee hyvinvoivia ja monipuolisia luonnonympäristöjä, joissa elää runsas kasvi- ja eläinlajien kirjo. Se on kaiken elämän edellytys.

Maatalousalueilla on suuri merkitys avoimilla alueilla viihtyville lajeille. Monet lintu-, nisäkäs- ja hyönteislajit käyttävät peltoja tai niiden reunoja sekä perinteisen maatalouden luomia peltojen ulkopuolisia laidunalueita ja niittyjä ensisijaisina elinympäristönään, pesimäpaikkoina tai ravinnonhankintaan. Maatalousmaalla on Natura 2000 -alueita noin 5 500 hehtaaria (0,35 prosenttia käytössä olevasta maatalousmaasta).

Tehotuotanto ja kasvinsuojeluaineet vähentävät lajiston monimuotoisuutta

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuus ei säily ilman viljeltyjä peltoja, pientareita, laidunnusta ja hoidettuja reuna-alueita. Samalla tuotannon tehokkuus ja yksipuolisuus, kyntö, nurmiviljelyn vähentyminen sekä kasvinsuojeluaineiden käyttö haittaavat maatalousympäristön lajien menestymistä. Myös peltojen metsittäminen tai metsittyminen ja laidunalueiden ja niittyjen umpeenkasvu vähentävät soveltuvia elinympäristöä.

Siksi kestävän ja monipuolisen maataloustuotannon jatkuminen on luonnon monimuotoisuudelle tärkeää. Perinnebiotoopit, luonnonlaitumet ja muut avoimet tai puoliavoimet niittymäiset maatalousympäristöt eivät ole enää osana tavanomaista tuotantotapaa vaan vaativat kannustimia suunnitelmallisen hoidon toteuttamiseen.

Laiduntava karja edistää maatalousympäristön monimuotoisuutta

Laiduntavat eläimet itsessään houkuttelevat hyönteisiä. Luontoon jäävä lanta houkuttelee lantakuoriaisia, mikä taas vetää puoleensa erilaisia hyönteisiä ja hyönteissyöjiä, varsinkin lintuja. Laidunnurmessa kasvaa pölyttäjähyönteisten ravintokasveja ja laidunten reuna-alueet tarjoavat suoja- ja pesäpaikkoja monille lajeille. Laiduntaminen tekee siis hyvää niin eläimille kuin luonnollekin.

Lähteet

Globaali näkökulma ruoantuotantoon

Maailmanlaajuisesti ruoantuotantoon liittyy tosi isoja ongelmia. Pelkän pihvikarjan kasvatus ja lihan vienti kauas muualle maailmaan niin kuin monissa maissa tapahtuu, on ympäristölle kuormittavampaa kuin vaikkapa kotimainen maitotalous.

Lihataloutta varten tuotantoeläimille myös tuotetaan paljon rehua. Sen sijaan voitaisiin tuottaa ravintoa ihmisille. Täytyy silti muistaa, että on paljon viljelysmaata, joka ei kovin hyvin sovellu ravintokasvien tuotantoon. Kotieläintalous on ollut yksi ratkaisu tähän. YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan maapallon pelloista noin 30−40 prosenttia on luonnonolosuhteiltaan karuja nurmialueita, joita voidaan käyttää ihmiselle sopivan ruoan tuotantoon pääasiassa vain märehtijöiden avulla.

Ongelmana metsien raivaus, vesipula ja torjunta-aineiden vastuuton käyttö

Monia tuotantokasvien, tunnetuimpina esimerkkeinä palmuöljy ja soija, viljelyä varten saatetaan raivata metsiä tai ottaa tuotannon käyttöön peltoja, joita aiemmin ovat viljelleet paikalliset asukkaat.

Monin paikoin on pulaa vedestä, eikä torjunta-aineiden käyttö kaikissa maissa ole vastuullista, vaan niistä kärsivät sekä ihmiset ja eläimet. Ravintoonkin voi jäädä haitallisia torjunta-ainejäämiä, ellei torjunta-aineiden käyttöä valvota tarkasti, niin kuin Suomessa tehdään.

Miten voimme vaikuttaa?

Vähentämällä ruokahävikkiä, ostamalla vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita ja edistämällä kestävän maatalouden kehittymistä kansainvälisesti voimme vaikuttaa näihin suuriin kansainvälisiin kysymyksiin.

Aliravittujen määrä on puolittunut, mutta yhä moni näkee nälkää

Monet kehittyvät maat, jotka ovat kärsineet nälänhädästä, pystyvät nyt vastaamaan kaikista heikoimmassa asemassa olevien ravitsemustarpeisiin. Keski- ja Itä-Aasia, Latinalainen Amerikka sekä Karibia ovat edistyneet äärimmäisen nälän poistamisessa. Aliravittujen määrä on myönteisen kehityksen myötä lähes puolittunut kahden viime vuosikymmenen aikana. YK:n kehitysohjelma UNDP:n mukaan esimerkiksi Afrikassa kuitenkin yhä joka neljäs näkee nälkää.

Nämä ovat merkittäviä edistysaskeleita YK:n vuosituhattavoitteiden aloittamien päämäärien saavuttamiseksi. Valitettavasti äärimmäinen nälkä ja aliravitsemus ovat edelleen kehityksen esteenä monessa maassa.

Satojen miljoonien ihmisten arvioidaan yhä kärsivän kroonisesta aliravitsemuksesta, mikä on usein suora seuraus ympäristön pilaantumisesta, kuivuudesta ja sen monimuotoisuuden menettämisestä. Yli 90 miljoonaa alle viisivuotiasta lasta on vaarallisen alipainoisia.

Tavoitteena nälän ja aliravitsemuksen poistaminen

YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma (Agenda 2030) pyrkii poistamaan kaikki nälän ja aliravitsemuksen muodot vuoteen 2030 mennessä ja varmistamaan, että kaikilla – erityisesti lapsilla ja kaikista heikoimmassa asemassa olevilla – on mahdollisuus saada riittävästi ravitsevaa ruokaa ympäri vuoden.

Tämä edellyttää kestävän maatalouden edistämistä: pienviljelijöiden tuotantotehokkuuden ja elinkeinon parantamista sekä yhtäläisiä mahdollisuuksia maanomistukseen, teknologian käyttöön ja markkinoille pääsemiseen. Tarvitaan myös kansainvälistä yhteistyötä, jolla varmistetaan investoinnit infrastruktuuriin ja teknologiaan maataloustuotannon tehostamiseksi.

Ruokahävikkiä vähentämällä voitaisiin parantaa maailman kaikkien ihmisten ruokaturvaa. Ruokahävikkiä syntyy jo tuotannossa, sitten kuljetuksissa ja kaupassa ja lopulta vielä kuluttajien kodeissa ja mm. ravintoloissa.

On toki suuri haaste ohjata ruoantuotannon virtoja maailman kaikkein köyhimmille. Mutta se on tärkeä tavoite.

Lähteet

Agenda 2030, tavoite 2: Ei nälkää (YK:n kehitysohjelma, jonka suomenkielisiltä sivuilta löytyy tietoa kestävän kehityksen tavoitteista, esimerkiksi Agenda 2030:n sisällöstä.)

Yhteenveto

Tähän mennessä olemme havainneet, että

  • Ruoantuotanto ja maatalous ovat isoja asioita ilmastonmuutoksen kannalta. Ne ovat yhtä tärkeitä kuin esimerkiksi liikenne ja muu kulutuksemme.
  • Jopa neljännes maailman kasvihuonekaasupäästöistä syntyy ruoantuotannosta ja kulutuksesta.
  • Ruokavalintoihin voimme vaikuttaa itse.

Maatalouteen liittyviä näkökantoja

  • maatalous aiheuttaa kasvihuonepäästöjä ja lannoitteiden valuminen pelloilta aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä
  • tehomaatalous voi vähentää luonnon monimuotoisuutta, mutta moderni maatalous voi myös tuoda ratkaisuja mm. lajiston monimuotoisuuden säilyttämiseksi
  • lehmä muuttaa ihmiselle muuten sopimattoman nurmen ja heinän arvokkaiksi ravintoaineiksi
  • kasvispainotteinen ruokavalio on terveellinen ja ilmaston kannalta parempi vaihtoehto kuin liiallinen lihansyöminen
  • eläinten oikeudet ja hyvinvointi ovat tärkeä eettinen kysymys
  • erilaiset ruokaratkaisut tuottavat eri määriä kasvihuonekaasupäästöjä
  • hiiliviisas viljely ja lannan hyötykäyttö ovat esimerkkejä siitä, miten maito- ja karjataloudessa pyritään saavuttamaan hiilineutraalin toiminnan tavoite vuoteen 2035 menessä
  • turvepellot ovat se huonoin juttu, ja niiden päästöjä vähentämällä suomalaisen maatalouden päästöjä voitaisiin vähentää tehokkaasti.

Maatalouteen liittyviä arvoja

Minkälaisia arvoja maatalouteen liittyy? Ovatko esimerkiksi seuraavat asiat tai jotkin niistä tärkeitä sinänsä?

  • luonnon monimuotoisuus
  • maaseudun elinvoima
  • vastuullisuus
  • eläinten hyvinvointi ja eläinten oikeudet
  • kotimainen tuotanto
  • vesistöjen tila
  • ilmastonmuutoksen hillitseminen

Miten kuluttaja voi vaikuttaa?

Arvojen ja faktojen perusteella voidaan tehdä päätöksiä.

Kuluttaja voi vaikuttaa omalta osaltaan. Jos kannattaa luomuviljelyä, tarjolla on paljon luomutuotteita. Niitä ostamalla luomuviljely laajenee, kun luomutuotteiden kysyntä lisääntyy. Jos syö myös eläinperäistä ruokaa, ostamalla eettisesti tuotettuja elintarvikkeita voi vaikuttaa tuotantomuotojen kehitykseen. Esimerkiksi kananmunien tai maidon osalta tarjolla on jo vaihtoehtoja.

Maaseudun elinvoimaisuuden edistäminen

Pidätkö maaseudun elinvoimaisuutta arvona sinänsä? Voitaisiinko maaseudun juttuja vielä kehittää? Perinneniittyjä ja maisemia voitaisiin vaalia, viisasta viljelyä edistää ja tarjota vierailijoille mahdollisuuksia tutustua nykyaikaiseen maaseutuun ja sen elämään? Ehkä hyvin monenlaisia keinoja voitaisiin kehittää yhdessä? Vaalittaisin luonnon monimuotoisuutta, edistettäisiin luontomatkailua, tuettaisiin viljelijöitä, jotka viljelevät tilojaan mahdollisimman hiiliviisaasti ja entistettäisiin perinnemaisemia ja -kasvillisuustyyppejä vierailijoita varten?

Olisitko kiinnostunut vaikuttamisesta?

Usein fiksuinta on koota sellaisia ihmisiä yhteen, jotka haluavat edistää jotakin tavoitetta. On monia järjestöjä ja kansalaisliikkeitä, joiden toimintaan voi mennä mukaan. Erilaiset ryhmät voivat laatia julkilausumia tai aloittaa adresseja – yhdessä toimien oma ääni kuluu kauimmaksi.

Entä lobbarit, etujärjestöt, yritykset? Kannattaa muistaa, että ympäristöjärjestöillä, talouden ja maatalouden etujärjestöillä, puolueilla ja yrityksillä on omat periaatteensa ja ideansa, joita he edistävät. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta aina ei ole niin, että vain yksi totuus on se oikea. Voi olla, että totuus löytyy eri näkemysten sulattamisesta yhteen.

Entä, voisiko näkemysten kirjon nähdä myös myönteisesti, vaikkapa ruokavalion osalta. Syntyy uusia tapoja syödä terveellisesti? Uusia tapoja hoitaa tuottaa ruokaa, kuten hiiliviisas viljely tai taitava laiduntaminen tai kasvispainotteiseen ruokavalioon liittyvät innovaatiot.

Voiko jäljelle jäädä harmaa alue, jossa muutokset eivät ole täydellisiä, mutta askeleita kohti kestävää tulevaisuutta?

Kysymyksiä oppilaille ja opiskelijoille

  • Mitä opit?
  • Mikä oli tärkeintä?
  • Mitkä sinusta ovat suurimmat haasteet ilmastonmuutoksen kannalta maatalouden osalta?
  • Mitä ratkaisuja sinä kannatat?
  • Aiotko tehdä henkilökohtaisia muutoksia?

Heräsikö kysymyksiä? Ilmastokirjon Suora linja auttaa ja hakee kysymyksiinne asiantuntijan vastauksen!