Ilmastokirjo » Etusivun osiot » Yritykset, Glasgow´n kokous ja ilmastopäätösten tekeminen

Yritykset, Glasgow´n kokous ja ilmastopäätösten tekeminen

Aliina ja Helmi kysyivät – tässä vastaukset. Vastaukset ovat eri tahojen näkemyksiä keskustelua ja omakohtaista tiedonhankintaa varten.

Vastaus 1

Miksi yritysten on niin vaikea kantaa vastuu ympäristöasioissa, vaikka niillä on paljon valtaa?

Ei yrityksillä ole vaikeaa kantaa vastuuta ilmastosta ja ympäristöstä, päinvastoin! Toisaalta juuri ilmastonmuutoksen torjunta on suomalaisille yrityksille kannattavaa bisnestä, kasvavassa määrin. Yrityksissä kehitetään ratkaisuja, joilla sekä Suomi että muut maat voivat helpommin päästä omiin vaativiin päästövähennystavoitteisiinsa. Tällaisia ratkaisuja kehitetään yrityksissä koko ajan ja kiihtyvällä vauhdilla, sillä niille on maailmalla suurta kysyntää.

Suomalainen elinkeinoelämä (eli yritykset) ovat sitoutuneet todella kunnianhimoisiin tavoitteisiin, eli hiilineutraaliuteen viimeistään 2035, jotkut alat ja yritykset jo paljon aiemmin. Jos otan esimerkiksi SSAB:n terästehtaan Raahessa: yhtiö on kehittänyt menetelmän, jolla ”hiiliteräksestä” pystytään pelkistysaine hiili korvaamaan vedyllä. Vetyteräs on Raahen tehtaan täystuotannossa jo vuonna 2026, ja näin olleen Suomen co2-päästöt vähenevät kerralla 7 %. Se on huomattava määrä, ja tässä siis kyseessä vain yhden tehtaan päästöt!

Tästä linkistä avautuu suomalaisen elinkeinoelämän ilmastotiekartta. https://www.climate2035.fi/

Mitä COP26-kokouksesta jäi käteen? Edettiinkö oikeasti vai jäätiinkö junnaamaan paikoilleen?

COP26:n tulos oli suomalaisittain ja erityisesti yritysten näkökulmasta katsottuna aivan liian vaatimaton. Mutta suunta oli toki oikea. Suurimmat haasteet tulivat Intian ja Kiinan kaltaisilta suurilta päästäjiltä. Talouskasvua tuotetaan noissa maissa nyt samalla tavoin kuin meillä länsimaissa aiemmin: hiilivoimalla. Toivottavasti suomalaiset yritykset voivat myös näille maille tuottaa hiilivapaita keinoja tehdä talouskasvua jatkossa!

Mitä tapahtuu jos Suomi ei pääse hiilineutraaliustavoitteeseensa?

Kyllä Suomi pääsee hiilineutraaliustavoitteiseensa, mutta se edellyttää, että yritykset pystyvät jatkamaan sitä työtä, mitä nyt tekevät: kehittämään ja tuottamaan aina vain uusia ratkaisuja, jotka ovat ympäristöystävällisiä ja pysäyttävät ilmastonmuutoksen pikimmiten.

Vastaaja: Nora Elers, johtaja, viestintä, Elinkeinoelämän keskusliitto

Vastaus 2

Miksi yritysten on niin vaikea kantaa vastuu ympäristöasioissa, vaikka niillä on paljon valtaa?

Yritykset ovat päätöksissään usein varsin lyhytnäköisiä. Päästöjen vähentäminen voi edellyttää esimerkiksi investoimista uuteen laitteistoon, mikä voi tarkoittaa, että tämän tai ensi vuoden voitto jäisi vähän pienemmäksi, vaikka päästöjen vähentäminen olisi muuten järkevää jo pelkästään yrityksen myöhempien voittojen kannalta. Toisaalta yritykset tekevät lopulta sitä, mitä niiden asiakkaat haluavat. Siksi onkin tärkeää vaatia parempaa ja suosia omissa valinnoissaan ekologisia vaihtoehtoja. Yritysten päätöksentekoon on kiinnittänyt huomiota myös Euroopan komissio selvityksessään.

Miksi päätöksien teossa kestää niin kauan?

Päätösten tekeminen tarkoittaa usein jonkinlaista kompromissia erilaisten tavoitteiden kesken. Siksi on jossain määrin hyväkin asia, että päätökset tehdään rauhassa kaikkia osapuolia kuunnellen. Ongelma on sen sijaan se, jos ja kun päätöksentekoa jarrutetaan tahallaan, kun halutaan asettaa oma etu muiden edun edelle. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnän kohdalla kyse on usein siitä, ettei päästä sopuun siitä, kenen pitäisi vähentää päästöjään, vaikka on selvää, että kaikkien täytyy tehdä niin.

Miksi rahalle annetaan niin paljon painoarvoa sen sijaan, että päästöjä laskettaisiin?

Meidän on opittava arvostamaan myös sellaista, jolla ei ole hintaa. Toisaalta se, että rahalle annetaan painoarvoa, ei välttämättä kuitenkaan ole ristiriidassa päästöjen vähentämisen kanssa. Perinteisesti esimerkiksi yritysten ei ole tarvinnut maksaa siitä, että ne aiheuttavat päästöjä. Tämä on muuttumassa niin sanotun saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti. Esimerkiksi ilmastoa lämmittävistä päästöistä joutuu Suomessa nykyään usein maksamaan korvauksen yhteiskunnalle. Se tarkoittaa, että yritysten kannattaa rahan säästämiseksi välttää päästöjen aiheuttamista.

Mitä COP26-kokouksesta jäi käteen? Edettiinkö oikeasti vai jäätiinkö junnaamaan paikoilleen?

Ilmastokokoukset saavat syystäkin suuren painoarvon mediassa. Onhan niissä kyse siitä, että maailman maat hakevat yhdessä ratkaisuja ihmiskunnan kenties kiireellisimpään ongelmaan. Toisaalta niissä ei voida pakottaa yhtäkään maata mihinkään muuhun kuin siihen, mihin kukin maa ja sen kansalaiset ovat valmiita. Siksi varsinaiset ratkaisut syntyvät kussakin maassa kokousten välillä. Vuosittaiset ilmastokokoukset ovat ikään kuin tarkastuspisteitä, joissa katsotaan, miten työ etenee. Tässä mielessä Glasgow’n kokouksesta jäi käteen se, että työ etenee monella rintamalla, mutta tuskastuttavan hitaasti. Odotuksiin ja moniin aiempiin ilmastokokouksiin verrattuna COP26 oli ihan onnistunut.

Mitä tapahtuu jos Suomi ei pääse hiilineutraaliustavoitteeseensa?

Suomi on asettanut tämän tavoitteen itselleen, joten se ei ole sen suhteen tilivelvollinen esimerkiksi EU:lle tai YK:lle. Tavoitteen saavuttaminen on paitsi kunnia-asia ja tärkeä esimerkki muille maille, myös Suomen velvollisuus. Mikäli Suomi ei pääsisi tavoitteeseensa, jonka saavuttaminen on täysin mahdollista ja siten kiinni pelkästä tahdosta, olisi se kansallisen häpeän aihe. Se tarkoittaisi myös sitä, että Suomi aiheuttaisi ilmastokriisiä pahentavia päästöjä enemmän kuin on välttämätöntä.

Vastaaja: Lasse Leipola, Ilmastoasiantuntija, Finnwatch ry

 

Vastaus 3

Miksi yritysten on niin vaikea kantaa vastuu ympäristöasioissa, vaikka niillä on paljon valtaa?

Vallalla on ollut ajattelutapa, jonka mukaan yritys on ainoastaan vastuussa kannattavuudestaan ja sen tulee ennen kaikkea tavoitella voittoa. Sitä kautta syntyy pääomia, jotka investoidaan uuteen tuotantoon ja kun osinkoja jaetaan osakkeen omistajille, kannustaa se niitä, joilla rahaa on, sijoittamaan sitä edelleen kannattavasti.

Tämä ajattelutapa on aika yksipuinen, eikä ota huomioon sitä, että tuotteiden tuotannolla ja käytöllä voi olla ikäviä vaikutuksia ympäristön tilaan, työterveyteen tai tuotteiden käyttöturvallisuuteen. Taloustieteilijät kutsuvat tällaisia ikäviä sivuvaikutuksia ulkoisvaikutuksiksi. Ne ovat ”ulkoisia” siksi, että niiden, esimerkiksi ympäristön saastumisen, haittavaikutukset eivät tule tuottajan kannettaviksi. Yritykset aiheuttavat siis kustannuksia muille, kuten kuluttajille, luonnolle tai valtiolle kun se joutuu vaikkapa puhdistamaan vanhan teollisuustontin.

Ympäristölainsäädännön avulla ehkäistään ennalta näitä ”ulkoisvaikutuksia”, parannetaan ympäristön, kuluttajien ja työntekijöiden tilaa ja asemaa. Viranomaiset sitten panevat toimeen ja valvovat ympäristölainsäädännön toteutumista.

Toisaalta on niin, että lakeja ei pystytä kirjoittamaan niin aukottomasti, että kaikki ikävät vaikutukset voitaisiin ennalta ehkäistä eikä viranomaisiakaan riitä joka firmaa vahtimaan. Siksi tarvitaan yritysten vapaaehtoista vastuun kantamista – yhteiskuntavastuuta, joka sisältää myös ympäristövastuullisuuden. Yhteiskuntavastuun kantaminen on eettinen kysymys ja velvollisuus. Yhteiskuntavastuu jopa kannattaisi, sillä vastuullinen yritys voi saada helpommin parempia työntekijöitä ja rahoitusta investointeihinsa, esimerkiksi tuotannon laajentamiseen, hyvän maineensa kautta. Sitä paitsi maailma on menossa sellaiseen suuntaan, että saastuttaminen maksaa yhä enemmän.

Tavallinen kansalainen, vaikkapa koululainen tai opiskelija, voivat vaikuttaa yrityksiin ostamalla vain vastuullisesti tuotettuja tuotteita. Hyvin moniin tuoteryhmiin on julkaistu jo ekomerkkejä, kuten EU:n kukkamerkki tai pohjoismainen joutsenmerkki. Niistä tunnistaa ympäristöystävällisen tuotteen. Yhtä oleellista on harkita mitä tuotteita oikeastaan lopulta tarvitseekaan.

Miksi päätöksien teossa kestää niin kauan?

Ensiksi varmaan siksi, että poliittisten puolueiden pitää päästä riittävään yhteisymmärrykseen tarvittavan lainsäädännön tavoitteista ja sitten jopa tarkoista tekstimuotoiluista. Lainsäädäntöprosessit ovat luonteeltaan hitaita, koska niihin sisältyy monia arvioinnin vaiheita.

Yritysten päätöksenteko on suoraviivaisempaa kuin lakien laatiminen. Yritysten täytyy toki noudattaa ympäristölakeja ja muuta lainsäädäntöä päätöksissään ja toiminnassaan ja voivathan ne ennakoidakin tulevaa ja ryhtyä edelläkävijöiksi ympäristöasioissa. Tavallinen kansalainen voi vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon äänestämällä sellaisia ehdokkaita vaaleissa, joilla näyttää olevan halua, tietoa ja yhteistyökykyä positiivisen muutoksen aikaansaamiseksi

Miksi rahalle annetaan niin paljon painoarvoa sen sijaan, että päästöjä laskettaisiin?

Taloustieteilijöiden mielestä kyse on päästöjen hinnoittelusta – jos päästöille asetettaisiin oikea hinta, vähentäisi se päästöjä kaikkein tehokkaimmin. Tähän tähtää EU:n päästökauppa.

Henkilökohtaisella tasolla jokainen voi miettiä missä on kipuraja ympäristöystävällisyydelle. Kuinka paljon esimerkiksi ekomerkitty tuote voi maksaa enemmän kuin samaan tarkoitukseen tehty tuote, jolla ei ole ekomerkintää

Mitä COP26-kokouksesta jäi käteen? Edettiinkö oikeasti vai jäätiinkö junnaamaan paikoilleen?

Oliko COP26 menestys vaiko blahblahblah. Sitä moni aprikoi tällä hetkellä. Yhtäältä voi sanoa, että maat tekivät merkittävästi lisää päästövähennyslupauksia verrattuna vuoden 2020 tilanteeseen tai Pariisin sopimuksen alkuaikoihin (sopimus solmittiin vuonna 2015) eli eteenpäin on menty selvästi. Sitten jää jäljelle kolme kysymystä:

Ovatko kaikkien maiden kansalliset sitovat päästövähennyslupaukset uskottavia? Joissakin maissa on asetettu ehtoja: vähennetään päästöjä, jos talous kasvaa niin ja niin paljon. Tai onko päästövähennyslupauksien takana riittävä suunnitelma siitä miten päästövähennykset toteutetaan

Ovatko muut sitoumukset, vaikkapa sitoumus vähentää metaanipäästöjä 30% vuoteen 2030 mennessä uskottavia? (Minun mielestäni tämä osa on hyvin uskottava)

Ovatko kansalliset sitoumukset ja muut sitoumukset riittäviä pitämään  päästöt alle kriittisen 1,5 C -asteen lämpenemisrajan? (Minun käsitykseni mukaan eivät ole, mutta niitä on onneksi mahdollisuus kiristää tulevina vuosina)

Linkin kuvaan on koottu edellä mainitut seikat. Tiedot ovat peräisin Climate Action Tracker -sivustolta, jota pidetään yhtenä luotettavista päivittyvistä päästövähennysten riittävyyttä arvioivista sivustoista.

Mitä tapahtuu jos Suomi ei pääse hiilineutraaliustavoitteeseensa?

Suomen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2035 on maailman kärjessä. Ei meitä kuitenkaan kukaan rankaise, mikäli hyvän yrityksen jälkeen jäämme hieman tavoitteesta, koska sitoumuksemme on osa EU:n yhteistä sitoumusta. EU on jo onnistunut kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisessä viime vuosina ja niin on Suomikin. Olemme siis edelläkävijöitä. Olisihan se tietysti noloa, jos emme pääsisi tähän tavoitteeseen. Toisaalta on Suomelle eduksi, kun pääsemme tavoitteeseen. Jo pelkkä uskottava lupaus edistää suomalaisen ympäristöratkaisuja tuottavan teollisuuden näkyvyyttä maailmanmarkkinoilla

Vastaaja Tapio Reinikainen, projektipäällikkö, SYKE / teollisuuden ymäristönsuojelu, Suomen neuvottelija Montrealin pöytäkirjan sopimuksessa

Tästä pääset Suoran linjan kotisivulle.